Nightwish-projekti Olavinlinnassa

Nightwishin tekniikan tarina osa2

» Lue tekniikan tarina osa1

Ääni

Äänihän on siinä mielessä hankala luonteeltaan, että se koostuu mekaanisesta aaltoliikkeestä. Eri taajuuksiset äänet heijastuvat eri tavoin erilaisista materiaaleista, joten äänisuunnittelu vanhassa linnassa on todella tärkeää. On vielä suhteellisen helppoa saada musiikki kuulostamaan hyvältä keskellä salia, mutta tavoitteena olisi että muutkin kuulisivat orkesterin tuottaman musiikin samalla tavalla. Äänisuunnitelun työkaluina käytetään mm. kaiuttimien suuntausta, täytekaiuttimia sekä digitaalista äänen käsittelyä.

 Ääniryhmän tekemästä työstä Olavinlinnassa tuona iltana saisi helposti kirjoitettua kirjan, joten en mene syvällisemmin kaikkiin nyansseihin joilla ääntä hierottiin kuntoon. Ahola ja mukana ollut Erich edustavat tällaisessa äänisuunnittelussa melkoista ammattitaitoa. Kaiuttimien sijainnin suhteen alettiin puhumaan asteen kymmenesosista sekä senttimetreistä. Myöhemmin kun järjestelmä oli rakennettuna, alettiin sitä trimmaamaan kuntoon sähköisesti. Jokaisella on varmasti kotona jonkinlainen kotiteatteri. Halvemmissa malleissa äänitaajuuksia voidaan virittää kahdella tai kolmella alueella (alaäänet, keskiäänet, ylä-äänet). Paremmissa vehkeissä saattaa olla useampikin alue jolla toimia. Äänentoistossa mennään normaalisti 30-alueiseen equalisointiin, jossa kuultava alue on jaettu 30 osaan joita kutakin voidaan korostaa tai heikentää erikseen.

Nightwishin porukalla mukana oli Mesa EQ, johon taajuuskäyrää voitiin käytännössä piirtää kynällä haluamakseen. Virittäminen tapahtui siten, että kaiuttimista laitettiin soimaan jonkin miksaajalle ja äänisuunnittelijalle erittäin tuttu kappale, joka sitten koitettiin saada kuulumaan yleisölle samalta kuin miltä se studiossa kuulokkeilla kuunneltuna kuulostaisi. Itse käytetty äänijärjestelmä on perusrakenteeltaan yksinkertainen. Lavalla tuotetaan ääntä, joka syötetään vahvistimille. Lavan ja vahvistimen välissä ääni käytetään muuteltavana miksaajalla, jonne se tässä tapauksessa kulki digitaalisessa muodossa yhtä kaapelia pitkin. Miksaaja muuttelee ääntä haluamallaan tavalla ja lähettää sen sitten vahvistimelle. Vahvistimet vahvistavat äänen ja syöttävät sen kaiuttimiin, joissa sitten elementti värähtelee ja tuottaa sitä mekaanista aaltoliikettä.

Tässä vaiheessa on pakko mainita yksi hauska käytännön seikka. Pienellä kalustolla toimiessani huomasin että äänilaitteisto tuppaa surisemaan aina välillä, ääni pätkii ja muitakin ei toivottuja ääniä ja niiden puuttumisia havaitaan pitkin iltaa ja keikkaa. Yleensä tämä johtuu kuluneista liittimistä, pätkivistä johdoista, huonosta suunnittelusta tai sitten sähkön mystisestä vaikutuksesta herkkiin laitteisiin. Oli mukavaa huomata, ettei kaluston hinnalla ole väliä, sillä nytkin käytettiin useampi tovi epämiellyttävän hurinan poistamiseksi vasemmasta yläpäästä.

Valo

Valomiehen työ on siinä mielessä helpompaa, että valon kulku on huomattavasti helpompi havaita paljailla silmillä. Samoin salin keskeltä näkee heti että miten joku lamppu näkyy minnekin osaan salia. Valomiehen työtä varten lavalle laitettiin valkoiset t-paidat roikkumaan kohtiin, joissa esiintyjät suurimman osan ajasta viettävät. Vaikka mukana kulkevaan valopöytään saadaan tallennettua tehdyt ohjelmat joudutaan ne käymään läpi aina ennen jokaista keikkaa. Vaikka valokalustokin olisi sama, ei se ole sijoitettuna samaan kohtaan jokaisella keikalla. Niinpä ohjelmat pitää käydä läpi ennen keikkaa. Lisäksi valomies sanoi aina korjaavansa jotain esityksestä. Vaikka sama show oli vedetty melkein kaksisataa kertaa, aina löytyi jotakin korjattavaa ja jotain minkä pystyi tekemään vähän paremmin. Miehen filosofiana oli, että aina pitääkin keksiä miten kehittää itseään työssään. Sitten kun ei enää keksi, voi laittaa pillit pussiin ja jättää homman muiden tehtäväksi.

Valot ovat yksi syy muuten siihen, miksi artisti tuntuvat viihtyvän samoilla paikoilla konsertin aikana. Kun käytössä on useita kymmeniä liikkuvia valoja, on niiden liikuttelu manuaalisesti keikan aikana hyvin hankalaa. Tätä varten tehdään valmiita ohjelmia, joita ajetaan kappaleiden aikana oikeissa kohdin. Valomiehen työ ei kuitenkaan todellakaan ole sitä, että keikan alussa painetaan playta ja nautitaan showsta, kyllä pöydän takana tekemistä riittää huolellisesta alkusuunnittelusta huolimatta.

Aamupuolella yötä äänipuolen tekijät saivat äänen suunnilleen haluamakseen ja valomieskin oli melkein tyytyväinen valoihin. Jäi kuitenkin vielä linnaan muiden poistuttua tekemään viime hetken viritelmiä.

Show

Lauantaipäivänä tekniikan osalta alkoi backlinen kasaaminen. Backline pitää sisällään rummut, kitarat yms. artistikohtaisen lavarekvisiitan joita esiintymisessä käytetään. Tässä kohtaa mukaan astuivat kitara- ja rumputeknikot, jotka alkoivat laittaa soittimia soittokuntoon. Samalla pyroammattilaiset alkoivat hieromaan pommejaan kuntoon esitystä ajatellen. Jos ääni- ja valokaluston kanssa virittely on tarkkaa niin sitä se on pommien ja muiden pyroteknisten vimpaimien kanssa. Jos liikkuva valo sattuu osumaan artistiin väärässä kohden kappaletta, ei se yleensä aiheuta kevyttä mieliharmia suurempaa vammaa. Väärään suuntaan lähtenyt liekki tai pommi sitä vastoin on omiaan lopettamaan soittajan soitantohomman ennenaikaisesti. Laitteissa itsessään on erilaisia varmistimia ja asentotunnistimia estämään vahinkojen synnyn, mutta aika iso vastuu on aina pyromiehillä. Ammattitaito, rutiini ja tiukat varomääräykset tuovat kuitenkin turvallisuutta keikalle.

Suurin osa keikan tehosteista on sidottu aikakoodiin. Aikakoodilla ohjataan osaa pyrotekniikasta sekä mm. äänitehosteita. Sillä tavoin pommit saadaan lähtemään oikeissa paikoissa ja vaskitorvet puhaltamaan siinä kappaleen kohdassa kuin alunperin on haluttukin. Äänikoodi on tehty jokaiselle kappaleelle erikseen. Äänikoodi pitää sisällään myös kappaleen tempon ja se soitetaan rumpalin kuulokkeisiin ennen kappaleen alkua. Tuosta temposta rumpali sitten ottaa rytmin kuhunkin kappaleeseen ja taas mennään.

Lauantaina, kun kaikki muu oli saatu paikalleen oli bändin vuoro saapua paikalle ja tehdä soundcheck. Ennen soundcheckiä tehtiin vielä linjatarkastus, jotta kaikki lavalta tuleva ääni meni sinne minne sen pitkin mennä. Pienemmillä bändeillä soundcheck pitää sisällään tasojen hakemisen kanavakohtaisesti, efektien ja muiden tehosteiden sekä virittelyjen laiton. Tuon melkein 200 keikkaa vetäneelle orkesterille ja miksaajalle itse soundcheck meni helposti. Miksauspöytään lyötiin kiinni usb-tikku, josta ladattiin asetukset sisään, liu-ut liukuivat paikalleen ja kaikki oli valmista. Niinpä soundcheck piti sisällään parin kappaleen soittamisen, jotta kaikki varmasti oli kunnossa ja sitten laitteisto oli siinä kunnossa että sillä voitaisiin illalla vetää keikka. Nightwishin soundcheckin jälkeen huomio kiinnittyi lämmittelybändi Decendediin.

Meistä riippumattomista syistä aikataulu oli tiukentunut hieman ja pieni kiire meinasi tässä vaiheessa painaa päälle. Nightwishin porukan poistuttua lavalta sinne kannettiin lämmittelybändin backline. Nopean kantamisen jälkeen tapahtui edellä mainittu perinteinen soundcheck ja pikkuhiljaa kaikki alkoi olla valmista iltaa varten. Ja kaikki tämä oli saatu valmiiksi viisi minuuttia ennen porttien aukeamista. Nightwishin soundcheck oli sekin ihan mielenkiintoista olla kuuntelemassa. Tosin sen alkaessa olin paikassa missä en todellakaan olisi halunnut olla. Yksi eturiviin suunnatuista täytekaiuttimista oli väärässä paikassa alataajuuksia toistavien subwoofereiden päällä. Bändin aloitettua kaverin kanssa suoritettu nopea demokratia antoi pienemmälle oikeuden kiivetä alapään kaiuttimien päälle hakemaan täytekaiutinta kappaleen ollessa täydessä tohinassa. 35 hertzin äänet tuntuvat todella epämiellyttäviltä pinon päällä makaavan roudarin mielestä aiheuttaen fyysistä pahaa oloa. Mutta olipahan taas jotakin, mistä kertoa tarinaa myöhemmin.

Myöhemmin illalla nautin ensin Decendedin hyvästä keikasta. Lyhyen, mutta äärimmäisen tehokkaan roudauksen jälkeen lava oli tyhjä lämmittelybändin kalustosta. Katsomon pikkuhiljaa täyttyessä tekivät teknikot vielä viime hetken valmisteluja tarkastaen paikat illan pääesiintyjää varten. Kun sali oli täynnä viimeistä istumapaikkaansa myöten teatterilta lainattu valomies himmensi katsomon valaistuksen minimiin.

Yleisö selkeästi tiesi mitä oli tapahtumassa ja ilmapiiri alkoi olla todella käsin kosketeltava. Lavan vasemmassa reunassa portaiden yläpäässä tunnelma oli vähintään yhtä jännittynyt. Nightwish oli valmiina ja ilmoitin kiertuemanagerille lavan olevan heidän. Viimeisetkin valot sammuivat ja intron musiikki alkoi heilutella kaiuttimien kalvoja tasan kello 21.00. Tässä vaiheessa yleisö ulvoi paikallaan tavalla, jota ei varmasti oltu oopperassa nähty koskaan. Linnan seinät tuntuivat tärisevän kun aikakoodi kertoi rumpalille ensimmäisen kappaleen ja takoi rytmin kuulokkeisiin. Kehikon etureunaan kiinnitetyt valot valaisivat yleisön ja ensimmäinen kappale räjähti soimaan.

Puolitoista vuorokautta kestänyt hikoilun ja jännittämisen ensimmäinen osa oli takana. Lavalla valo- ääni sekä pyrotekniikka kietoutuivat toisiinsa muodostaen yleisölle juuri sellaista elämystä mitä se oli odottanutkin saavansa. Bändin, miksaajien ja valomiehen työ kestäisi vielä pari tuntia pidempään, mutta nyt oli aika vetää hieman henkeä ja aloittaa seuraavaan päivään valmistautuminen.

Purku

Lyhyestä virsi kaunis. Sunnuntai meni enemmän omalla painollaan, sillä tekniikan osalta raskain työ oli takana ja edessä. Hieman hiomista ja testaamista ja sunnuntain show alkoi juuri ajallaan, kuten kuukausia etukäteen oli aikataulussa määritelty. Viimeisten tahtien ja yleisön huutamisen jäätyä vielä kimpoilemaan Olavinlinnan kivisten muurien väliin vetivät kymmenet ihmiset hanskat käteensä. Heidän urakkansa oli saavuttanut puolivälin ja edessä olisi raakaa lihasta vaativa työ kaluston siirrossa virran yli viiteen odottavaan autoon. Puhelinyhtiön vapaaehtoisten työtahtia tuli ihmettelemään useampikin ihminen.

Saksalainen äänisuunnittelija ihmetteli roudauksen jälkeen ääneen sitä, miten tehokasta työvoimaa oli paikalle saatu hankittua. Hänen yllätyksensä nousi pari pykälää ylöspäin kun kerroin väen olevan tehokasta koska en maksa heille mitään. Kuulemma moni maksullinenkaan mies ei ole niin tehokas kuin paikalle taiottu vapaaehtoisten kaartti. Ja tottahan se oli. Kun Nightwish lopetti soittamisensa klo 21.00 sammui viimeinen roudaustupakka laiturilla klo 03.10. Henkisesti olin varautunut piiskaamaan väkeä maanantaille päivään, mutta roudauksen nopeus yllätti kyllä kaikki. Jotain Olavinlinnan olosuhteista kertoi Torniolaisen äänentoistoalan ammattilaisen mielipide. Hän ei 80-luvulla aloittamisen jälkeen ollut koskaan roudaamassa näin vittumaisessa paikassa. Totta, en minäkään.

Tekniikka

Eihän tämä olisi mikään tekninen tarina, jos tässä ei tekniikan friikeille tarjoiltaisi hieman aikuisviihteeseen verrattavaa materiaalia: Äänipuolella oli käytössä yli 20 langatonta taajuutta ja miksatessa käytettiin 42 äänikanavaa. Miksaus suoritettiin täysin digitaalisesti ja pyrot, efektit ja muut kulkivat aikakoodin mukaisesti. Keikan aikana tarjoiltiin äänenpainetta 95-98 desibelin voimin huippujen ollessa vähän päälle 100 db. Äänialue ulottui 30 hertzistä 16-17 kilohertziin matalimpien taajuuksien ollessa käytössä "Saharassa" ja "Poet And The Bendolumissa". Muistakaa nuo luvut kun menette seuraavan kerran ostamaan kotiin gramofonia tai kotiteatteria. Niiden valossa mikrosarjan lupaama 15 Hz - 20 KHz ääniala vaikuttaa juuri siltä mitä se onkin: epätodelliselta. Tuo kolmekymmentä hertziä on niin matala taajuus, että sitä ei oikein enää edes kuule, sen tuntee. Ääntä tuotettiin 30 kW voimin näistä 20 mennessä pää-äänelle ja 10 monitoreille. Erilaisia lamppuja oli käytössä hieman yli sata ja niiden yhteisteho olisi ollut 77 kW, jos ne olisivat olleet kaikki yhtä aikaa päällä. Keikkaa varten piti mm. vahvistaa Olavinlinnan sulakkeita, mutta sähkönsyötön kannalta ei ollut mitään ongelmaa. Sinistä sähisevää olisi kuulemma piisannut vielä helposti enemmänkin.

» Palaa Nightwish sivulle